SS2000

SS 2000 Melkein Finland

Syksyllä -08 suorittaessamme ensimmäistä SS1000:amme olimme päättäneet Mikon ja Teron kanssa tuplata reissun seuraavana kesänä. Reissuksi valittiin jo hyvissä ajoin SS 2000 Finland joka vaikutti haastavalta ja mielenkiintoiselta reissulta. Suunnitelmia tehtiin ja aikataulut lyötiin lukkoon. Kesäkuun eka viikonloppu lähdettäisiin reissuun! Edellisellä viikolla alkoi sitten sääennustukset hieman epäilyttää. Luvattiin kunnon kevätmyrskyjä koko Suomeen ja järkyttäviä tuulia. Viimehetkille emmittiin, mutta kun keli näytti erityisen surkealta perjantaina, uskoimme Poutaa (Pekka) ja itku kurkussa peruimme reissun.

Seuraavaa yhteistä vapaata viikonloppua ei ollut ihan heti näkyvissä. Vai mites juhannus? Ei kai kukaan nyt juhannuksena aja.. tai no, tarkemmin ajatellen… Ja niinhän siinä sitten kävi että pyörien päällä oltiin. Tero tosin joutui reissusta jäämään pois muuttonsa takia.

Keli oli jo tutusti perseestä. Itä-Suomeen luvattiin jatkuvaa sadetta etelästä pohjoiseen ja muualle vain sadetta, pilvistä ja kylmää. Torstai-iltana katselin vielä kotona tuoreita täsmäsäitä ja piruuttaan otin myös Ruotsin puolelta ennusteita. Sinne ei juurikaan luvattu sateita kuuroja lukuun ottamatta. Lämpöäkin olisi luvassa päiväsaikaan +12 – 14.. Pikaisen puhelun jälkeen muuttui suunniteltu ajomme SS 2000:ksi.. ilman Finlandiaa siis..

Eli nopeasti uusi reittisuunnitelma kehiin. Pirkkala-Tukholma-Pirkkala vaikutti äkkiseltään mitattuna melkoisen hyvältä, Haaparannan kautta tietenkin. Ei muuta kuin sinne!

Aamulla neljän aikoihin Mikko ilmaantui pihaamme ja itsekin olin jo lähtötelineissä. Pirkkalan ABC:n näteiltä tytöiltä saimme aloitustodistukset ja alkutankkaukset. Melko tarkkaan viideltä aamusta startattiin. Keli oli kuiva ja fiilis korkealla. Erilainen juhannus oli siis alkanut.

Rauhassa saimme ajella Viitasaaren paikkeille jossa eka tankkaus ja heti takaisin baanalle. Saman tien alkoi sade, mutta muuten matka eteni mukavasti. Ouluun päästessä ei enää tullut vettä ja totesimme nälän ilmoittelevan itsestään. Jälleen ABC:lta löytyi apuja ja vedettiin kunnon aamupalat. Muutaman motoristin kanssa vaihdettiin kuulumiset ja matka jatkui. Pikkuhiljaa alkoi muukin liikenne heräillä eloon ja keskinopeus hidastui väkisinkin.

Lopulta kuitenkin päästiin Ruotsin puolelle ja E4:n veti kyllä komiasti. Siinähän on oikeastaan koko matkan Tukholmaan asti 3 kaistaa, eli ohituskaista käytössä vähänväliä. Muuten oikein loistava tie mutta tylsyyden lisäksi keskikaiteen turvallisuudesta varsinkin motoristeille voi olla montaa mieltä.

Haasteita ei isommin siis reitin puolesta ollut tarjolla. Senkun lasketteli menemään ja välillä muisti tankata. Keskinopeus saatiin jälleen kohdilleen ja jossain vaiheessa vaikutti että saamme yli viiden tunnin yöunet.. No, Tukholma muutti kaiken. Suunnitellulle huoltoasemalle kaupungin Eteläpuolella löydettiin hyvin. Sade oli myös alkanut hiukan ennen Tukholmaa, mutta tässä vaiheessa se ei enää haitannut. Hotellin sänky oli jo kovasti mielessä. Ensimmäisen päivän loppukuittaukset saatiin ja navigaattori kaivettiin esiin. Hotellille piti olla alle kymmenen minuutin matka TIETOKONEEN mukaan. Mutta kuinkas ollakaan meni kosla sekaisin heti ensimmäisessä tunnelissa ja enempiä yksityiskohtia selvittelemättä hukkui liki tunti ennen kuin löysimme hotellin. Ja kyllä otti pattiin. Arvokasta huilausaikaa menetettiin rajusti. Viimeisen kerran hotellilla katsoessani kelloa nukkumisaikaa oli jäljellä 3h55min.

Kello soitti aikanaan ja vieraat lähti ajallaan. Vaikka lähdimme ennen varsinaisen aamupalan alkua, oli ystävällinen henkilökunta järjestänyt kaffia ja mysliä hiukan etukäteen. Bra! Nyt löysimme huoltoaseman vaivoitta. Alkutankkaus ja aloitustodistukset samoilta huoltsikka työntekijöiltä jotka illalla kuittasivat lopetuksen. He kysyivät että saatteko tästä jonkin palkinnon? Katseet kertoivat paljon kun sanoimme piruuttaan että viirit saadaan ja hymyiltiin päälle. Eipä se kaukana totuudesta ollutkaan.

Sade oli yön aikana loppunut, mutta ensimmäiset pari sataa kilsaa tuntuivat yllättävän pitkiltä. Varsinaisesti ei väsyttänyt, mutta ei oikein huvittanutkaan. Ensimmäisen tauon jälkeen alkoi vire kuitenkin löytyä ja saimme kiinni tuosta 300 km:n stoppivälistä joka tuntuikin passelilta tällaiseen ajoon. Välillä kyllä epäilin että höyryillä mennään viimeiset kilsat vaan eipä aine loppunut kummastakaan mopedista.

Keskivaiheilla Ruotsia keli vaihteli nopeasti, kuten hieman vuoristoisemmilla seuduilla on tapana. Välillä tuli vettä aivan solkenaan ja viisi minuuttia myöhemmin aurinko kuivatti ajomiehet. Sadekamppeita ei repuista näiden kuurojen takia alettu kaivamaan.

Isompia ongelmia ei siis ollut. Dynan sivukilpivempain tosin perinteisesti repesi hitsauksistaan. Nippusidejeesusteippi –korjausta ei yleensä mikään vika pysty vastustamaan ja työ oli vartissa tehty kusitaukoineen.

Pysähdyksestä ei siis aiheutunut aikataulupaineita ja poseeraamiseenkin jäi riittävästi aikaa.

Pakko myöntää että jossain vaiheessa E4 alkoi jo riittää vaikka Haparanda kylteissä oli vielä kolminumeroisia lukuja. Ennen pitkää ”perille” kuitenkin saavuttiin ja tuntui melkein kuin olisi ollut kotona.

Kohta alkoi kuitenkin vaikuttaa että tultiinkin Venäjälle.. Kolmikaistatie loppui ja alkoi huonokuntoiset asfaltit. Jostain syystä oli vielä jonkinverran liikennettä vaikka juhannuspäivä olikin jo pitkällä.

Onneksi useimmilla suomalaisilla oli kuitenkin kiire juomaan ja hukkumaan niin saimme ajella melko rauhassa loppuillan. Vaajakoskelle saapuessamme totesimme ajan riittävän mainiosti ja päätimme pitää kunnon ruokatauon. Vetäistiin pizzat naamariin, mutta se oli virhe. Kylläinen raukeus alkoi hetimiten rassaamaan. Olihan tässä nyt kuitenkin jo reilu nelisenkymmentä tuntia ajeltu alle neljän tunnin unilla.

Vesisade ja alkuyön viileys kuitenkin karisti unet silmistä ja itse hirvifoobikkona olin muutenkin skarppina. Tällä retkellä saldo oli muuten kaksi hirveä ja yksi peura. Onneksi vain näköhavaintoina. Sade jatkui kotiin asti ja ollessamme jälleen Pirkkalan ABC:llä olisi ajoaikaa ollut vielä reilu tunti jäljellä.. Hieman epäuskoisena tytöt tiskin takana papereitamme katselivat neljän aikaan aamusta, kun läpimärät ukkelit kerjäsivät todistuslomakkeisiinsa puumerkkejä.

Sanotaan että hulluilla on halvat huvit, mutta tämähän ei ole edes halpaa.. Ensi kesänä sitten triplat.. ehkä..varmaankin…

Anssi ja Mikko