Anssi, Mikko ja Tero, peltiperseet 29.-30.8.2008
ss 1000

Pelto on täynnään omituisia peltiukkoja jotka seisovat munia myöten pitkässä heinikossa. Ukkelit ovat ilmeisesti jotakuinkin ihmisen kokoisia ja niitä on jos jonkin värisiä varmaankin useita kymmeniä. Aamuhämärissä ne näyttävät jokseenkin oikeilta ihmisiltä. Kyltissä tienposkessa luki äskettäin ”tilataidetta”. En voi olla ajattelematta että mitähän mahtaa liikkua tuon kylähullun päässä joka nuokin pelliheikit on takonut ja peltoon raahannut.. Tuskin on ainakaan Mensassa. Melko nopeasti ajatukseni siirtyvät kuitenkin omaan itseeni ja omiin tekemisiini. Minä ajan moottoripyörällä aamuyöstä jossakin Kuusamon ja Kajaanin välimaastossa umpijäässä, eikä matkallani ole oikeastaan mitään tarkoitusta. Paitsi tietenkin se että voisin jatkossa kutsua itseäni rautaperseeksi, mahdollisesti myös vähä-älyiseksi. Tulen kuitenkin suhteellisen nopeasti ajatuksissani loppupäätelmään jossa uskon olevani vähintään yhtä älykäs kuin nuo nurmikolla päivystävät peltiukot ja lähestulkoon yhtä rautainenkin kaveri.

 Siirrytäänpä kuitenkin ajassa hieman taaksepäin.. Eli kesällä jälleen kerran tuli puheeksi tämä niin kuuluisa rautaperseajon suorittaminen. Aina se kuitenkin on jäänyt tekemättä milloin minkäkin tekosyyn vuoksi vaikka vuosikaudet näillä härveleillä muuten on ympäri maailmaa sorrattukin. Vaan tänä vuonna se nyt tehtäisiin ihan oikeasti ja virallisesti. Matkaksi valittiin SS 1000 josta perseily olisi hyvä aloittaa. Pienenä lisähaasteena halusimme kuitenkin suorittaa ajon hieman viileämmillä keleillä ja silloin kuin yö näyttää yöltä ja muutenkin olisi vi***maisempaa. Päätimme vielä lähteä töiden päälle perjantaina liikkeelle että kaikki tuntuisi varmasti täydelliseltä. Keliksi luvattiin lähes täydellistä moottoripyöräilysäätä. Päivälämpötila + 8-12 paikkeilla, yöllä hallan vaaraa ja kaupan päälle navakkaa pohjoistuulta. Hyvänä puolena sadetta luvattiin vain itäpuolelle maata.

Matkaan lähdettiin perjantaina 29.8.08 klo 20 ja risat Pirkkalan Teboililta suuntana Vaasa. Upea ilta ajella. Lämpöä taisi olla 15 paikkeilla ja keli oli kirkas. Vaasassa ekat tankkaukset ja saman tien eteenpäin. Oulussa oltiin sitten jo kolmen maissa aamusta ja BMW:n bordkompuutteri kuulemma tiesi lämmön olevan +4 celsiusta. Siellä oli pakko pitää pidempi paussi, kun Terolla alkoi olla naama(kin) jäässä eikä muitakaan hiki vaivannut. Avopotastahan aito HD-mies ei kuulemma voi luopua minkäänlaisten pikkuasioiden vuoksi. Hyvänä puolena kuitenkin tässä oli se, että itikoiden määrä pienentyi huomattavasti mitä pidemmälle yö eteni. 


Hieman ennen Kuusamoa, Kuolion kylässä huvittelin ajatuksella jossa kuolioon menneet kaasukäden sormeni amputoitaisiin ja voisin rehvastella saaneeni kuolion Kuolion kylällä. HD:ssahan ei tietenkään ole kahvanlämppäreitä, mutta kyllä silti ahisti kun Mikko valitteli Puimurin kahvalämppäreiden olevan liian tehokkaat ja sormet meinasivat palaa rakoille. Ongelmansa kullakin.

Kuusamossa oltiin kuuden jälkeen ja bensa-asema oli juuri sopivasti avannut ovensa varhaisille linnuille. Kuuma kaakao teki taas terää, vaikka Puimuri tiesi lämpötilan hipovan jo helteistä + 5 celsiuksen rajaa. Melkoisessa hönössä hiippaili paikalle myös paikallinen nuorimies joka taisi olla vielä edellispäiväisellä baarireissullaan. Hän ei luonnollisesti voinut olla kysymättä että mitäs miehiä sitä ollaan ja mistä tulossa ja mihin menossa. Vastattuamme kiltisti herran esittämiin kysymyksiin oli hauska seurata kuinka humalaisen silmät harhailivat ajatuksen imeytyessä jo aiemmin koskenkorvalla imeytettyihin aivoihin. Sitten tuli sinänsä looginen kysymys; ”miz järkee ziinäo?” Jätimme asian kiusallamme salaisuuden verhoon ja vedimme kypärät päähän.

Olimme siis reittimme pohjoisimmassa kulminaatiopisteessä, joten loppumatka tulisi olemaan pelkkää nautintoa. Onneksi kuitenkin alkoi sataa vettä.
  

Kajaani-Joensuu välillä aamu alkoi muuttua päiväksi, sade loppui, lämpötila rikkoi kympin rajan eikä elämässä ollut ainuttakaan huolta kannettavana. Iloiset ja puheliaat savolaiset huastelivat mukavia Joensuun tauolla ja homma todellakin sujui. Eräs suostui jopa ottamaan valokuvan meistä. Varkauden kautta kohti Jyväskylää päästellessä ei tapahtunut mitään mainittavaa. Samaten Jyväskylä-Virrat meni kuin expressbussissa, sen kun kyydissä istuskeli ja kaikki oli siististi cool.

Virroilla tiemme erkanivat, Mikko ja Tero jatkoivat kohti Tamperetta ja allekirjoittanut suuntasi kyläilemään kohti Seinäjokea.. Lopputankkaus Seinäjoella klo 18:30 paikkeilla ja homma oli paketissa. Eikun virkeänä poikana kyläilyhommiin.. Jätkät ajelivat Ruutanan Shellille ja lopettivat ajonsa siellä. Saivat perhanat 10 mailia enempi kuin meikäläinen.. Kyllä nyt ahistaa!

Ei muuta kun seuraavia reissuja kohti..

Anssi